Tuesday, June 17, 2014

Asunnon ongelmat (ja ratkaisut)

Kävelin hyvikseni S-merkkiseen monopoliravintolaan. Halusin hieman kiusata leipääntynyttä henkilökuntaa, joten kyselin, kuinka aurajuustohärkä voi olla tehty naudanlihasta? Wikipedian mukaan "härkä" tarkoittaa kuohittua sonnia. Härkä on siis uros, kun taas naudanliha on Suomessa melkein aina lehmän lihaa. Monopoleilla on aina tapana valehdella, pimittää tietoa, vääristellä asioita. Lopulta itse pääkokki saatiin paikalle selittämään asiaa. Oli pihalla kuin lumiukko kaikesta mikä liittyy raaka-aineiden laatuun, tai että moisella voisi olla edes merkitystä. Mietin, miltä tuntuisi työkseen tehdä monopolihintaista roskaa halvimmista raaka-aineista joita laki Suomessa suurinpiirtein sallii.. tulin edelleen siihen tulokseen, että oman elämäntehtäväni haluan valita astetta tietoisemmin.

Jatkoin isoon huonekaluketjuun, ja ystävällinen palvelija halusi todella palvella. Kerroin etsiväni mahdollisimman luomua; sellaista mikä ei sisällä nykyaikaisia maaleja, liuottimia, liimoja, käsittelyaineita tai muita huoneilmanlaatuun vuotavia (ja ilman ionitasapainoa vääristäviä) synteettisiä kemikaaleja. Ihan vaan se aito raaka-aine sellaisenaan, you know? Myyjä joutui toteamaan, ettei koko hehtaarin esittelyalueelta löydy kyllä mitään sellaista, kuten ei ikävä kyllä kilpailijaltakaan. Keskusteltiin hetken aikaa siitä, miten se aito asia, alalla kuin alalla, löytyy nykyään ilmaiseksi luonnosta, edullisesti kaverilta, kirppikseltä - tai sitten sieltä kaikkein korkeimmasta high-endistä, exclusiivisimmasta luxuksesta. Jätin sanomatta, mitä sisimmässäni ajattelin hänen henkilökohtaisesta työpaikkavalinnastaan. Minulla on jo$kus vaikeuksia ymmärtää, mikä saa suurimman osan hyvistäkin ihmisistä antamaan (ainakin osittaisen) panoksensa pahaan, huonoon, valheelliseen ja myrkylliseen, ihan vaan rahan takia tai oman turvallisuuden. Itse pidän elävää inspiraatiota jopa asemaakin tärkemäpänä. Nykyään millä tahansa alalla on kuin onkin mahdollista tehdä, myydä, löytää ja ostaa sellaista jota todella haluaa kertoa kavereillekin ja tarjota lapsilleenkin - ja jonka parissa käytetty aika on ollut kaikkein parasta elämää, todellista rakkautta ja unelmien toteuttamista.

Tehdä jotain, minkä takana voi seistä koko sielulla.

Se on mahdollista, ja tavoittelemisen arvoista. Kun tekee sen valinnan, siinä alkaa kehittyä. Samalla kehittyy ihmisenäkin yhtälailla aitoon ja rehelliseen suuntaan. Törmätessäni vanhaan rakennusmestariin, joka kaunistaa aitoja laaturakennuksia niiden alkuperäiseen muotoon, huomaan ilman poikkeusta: hyvä työ on hyväksi myös tekijälleen. Viisikymppinen perusraksamies puolestaan saattaa olla jo toinen jalka jo haudassa, kaikkine kemikaaleineen ja valmiiksihomeisine eristeineen joita on jostain syystä valinnut työkseen tuottaa tähän maailmaan toistenkin harmiksi. Ei valmis ratkaisu ole aina paras - oli kyse safkasta, asunnosta tai työpaikasta. Paras on jotain, mitä aktiivisesti luodaan yhteistyössä oman sydämen kanssa - maailman upeimpien kollegoiden seurassa. Usein työtäkin tärkeämpi osa prosessia on se hiljainen lähilammen rannalla vietetty aika, mukana korkeintaan kynä, vihko ja laadukasta evästä.

Elämän salaisuus on löytää jotain mikä tuntuu vielä omaakin menestystä tärkeämmälle.

En oikeastaan syty enää yrittäjyyteen. Sytyn siihen kun laitetaan kaikki likoon tehdäksemme tästä maailmasta se paikka joka sen jo pitäisi olla. Mieti, jos menisit aikakoneella kuvitteelliseen menneisyyteen, jossa jengi käyttää kulmikkaita renkaita koska kukaan ei ole vielä keksinyt pyörää. Mietit, mainitakko niille asiasta - mutta ei ehkä kehtaa koska muuttaisit historiaa liian näkyvästi. No, tässä ajassa minulla ja monella muullakin on juuri se fiilis. Tapasin uusia kavereita joiden kanssa käytiin korkkaamassa lähikaraoket. Koko siinä paikassa ei ollut ketään, jolle olisi koskaan tullut mieleenkään laadun merkitys niissä asioissa joilla elämänsä, aikansa, tilansa täyttää. Ei kaikki alkoholit tee pahaa. Röökeissä on huimia eroja. Seinän tai tapetin erittämiä myrkkyjä ei ole pakko hengitellä. Jos kerron tämän näille kulmikkailla pyörillä körötteleville, tulen muuttaneeksi historiaa ihan liikaa. Valitsen muuttaa historiaa, ja ennen kaikkea toivon että sinäkin valitset lopulta samoin. Skeidasta valtansa saavat jättikorporaatio-monopolit eivät ehkä tykkää, mutta me ihmiset voidaan (vihdoin!) paremmin.


Viidakkoasunnossa on paljon uniikkia hyvää, mutta myös muutama ratkaiseva ongelma. Paleobileissä sain asiantuntija-vierailta onneksi vastaukset aikalailla kaikkiin.

1. Ongelma: olemattomin äänieristys ikinä, ja yllättävän meluisa autotie lähes vieressä.

Ratkaisu:
 * Vastamalukuulokkeet Bose QC15, 300€

 * ryijyä seiniin. Paksua verhoa puuttuvan sisäoven tilalle. Suomessa kuulemma edelleen löytyy tehdas, joka valmistaa ihan oikeaa huopaa. Koskenpään huopatehtaalta siis, viiden millin villahuopa; ei taatusti tee mitään muuta kuin hyvää huoneilmalle. Jos hyväksyisin biologianvastaiset myrkkykemikaalit kotiini (tietokoneen tm. luovuusteknologian lisäksi), hyvä vaihtoehto voisi olla tilata Thomann.de - verkkokaupasta Stage Curtain -esiriippukangasta, tai jopa vielä paksumpaa Acoustic Curtain -kangasta (esim. Stairville Acoustic Curtain 160)

 * huonekasviviidakot ääntä vuotavien ikkunoiden eteen.

 * lopulta klassista/barrokkia taustalle (hifi kaiuttimet ja/tai noise-cancelling headphones)

Ihaninta laatutietoisessa elämässä on laatukaverit. "Perus" bileissäkin saa kulkea muistivihon kanssa, kun melkein joka keskustelusta mitä sivukorvallakin kuulee, jää käteen jotain konkreettisesti hyödyllistä, käytännössäkin merkityksellistä - jotain mitä muuten puhutaan liikkeenjohdon privaattikoulutuksessa, hintavassa konsultaatiossa tai joskus myös yleisöluennolla (tosin maksullisella yleisöluennollakin yleensä lähinnä helpoimpia alkeita). Hierarkkisissa instituutioissa (kuten yliopistot) opetetaan poliittisesti korrektia tiedettä, kun taas nyt vihdoin eletään oman elämänsä mestarien aikaa, jotka osaavat kaikkea sitä mikä koskettaa konkreettisestikin meitä kaikkia. Heidän, joiden osaaminen todella toimii ja sillä on käytännön merkitystä, on helppo tulla toimeen keskenään, koska heitä yhdistää halu oppia aina lisää, ja kuulla entistäkin ilahduttavammat ratkaisut, niin että me kaikki saadaan taas koko elämä toimimaan entistäkin paremmin.


2. Ongelma: karmea muovikehikko ikkunoissa, ja sen takana metallisäleikkökin miinuksena

Ratkaisu:
 - olla (rentoon, kunnianhimoiseen ja laadun päälle ymmärtävään) vuokraisäntään yhteydessä ja kysellä voiko asialle tehdä jotain. Onko esim. ok, jos pyydän paikalle jonkun nikkarointitaitoisen kaverin ja revitään muovi-rumuudet pois? Sen jälkeen kun vaihdoin supersafkoille, en ole hyttysverkkoja tarvinnut. Etelän reissulla jo vuonna 2003 ihmettelin, mikseivät moskiitot häirinneet paikallisia ollenkaan. Käyttivätkö he jotain erikois-Off-suihketta? "We eat spicy, spicy food". Eli kun ruoassa on Makua ja poweria, ötököistä(kin) tulee ystävällisempiä. En tarvitse muovikehikkoa ikkunoihini, ja uskon että kuten vesikin, myös ilma virtaa mieluummin vapaana.


3. Haaste: pienin koskaan nähty jääkaappi, vielä pienempi pakkaslokero, ja sijoitettu.. no, niin ettei kukaan baarimestari suostuisi sellaiseen kyykkimiseen.

Ratkaisu:
 - keittiöön mahtuu ehkä ihan fiksustikin toinen samanlainen - mikä tuo myös lisää aina kaivattua tasotilaa. Jos hankin parikin metriä korkean kokonaisen jääkaappi-pakastimen, saattaa tulla vaikeuksia ikkunan avaamisessa. No, se on ok, kun tarkoitus on tehdä sisäilmasta niin loistava, ettei läpivetotuuletukselle tulisi enää juurikaan tarvetta. Ja toisaalta kylmälaite onkin hyvä olla lähellä juurikin viileää ikkunaa, jota voisin pitää vieläpä hieman raollaankin. Näin säästyy energiaa ja melua (lämpö tulee takasta, joten se ei maksa muuta kuin remonttilavojen kiertämistä polttopuita metsästellen, ja alakerran verstaalla ryöstösaalista pilkkoen. Mitä enemmän pääsen takkaa käyttämään, sitä paremmaksi tulee sisäilman ionitasapaino ja lämmön miellyttävyys, tästä lisää syys-postauksissa..). Jokatapauksessa jääkaapin ja/tai pakastimen hankinnassa yksi tärkeimmistä kriteereistä tulee olemaan juurikin hiljainen käyttöääni. Toisaalta laite tulee olemaan osittain kulman takana oleskelutilasta katsoen, ja mikään ei estä laittamasta vielä yhtä esiriippukangastakin siihen väliin. Mitä isompi osa seinistä ym. pinnoista alkaa olla vuorattuna luomutekstiileillä ja huonekasveilla, sitä voimakkaammin kaikki pinnat imevät sisältäkin lähtevän melun itseensä ilman että ääni jäisi kimpoilemaan kovinkaan kauas lähteestään.

Yleisesti minua häiritsevät vain sellaiset ongelmat, joita ei voi ratkaista. Kaikki sellainen, mikä voi esteettä kehittyä ajan kanssa parempaan suuntaan, pikemminkin lämmittää mieltäni. Ja paleo-ystävien kanssa moni ratkeamattomaltakin vaikuttava rajoite voidaan kiertää eli hakkeroida, lukuisillakin eri tavoilla joita en ikinä itse olisi keksinyt.


4. Haaste: Keskustaan pyöräillessä (tai kulkiessa) täytyy ensin kulkea reilu 500 metriä jo mainitun äänekkään-luotaantyötävän stressitien vartta.

Ratkaisu:
 - eilen löysin tosi jännän (ja hauskasti haastavan) metsäpolun joka pitkälti ratkaisee ongelman. Ei minulla oikeasti kiire ole - ainoastaan kiire pois ankeista tilanteista ja rumista paikoista. Aina on aikaa nauttia ja kokea jotain jännää. Kysy vaikka tyttökaverilta, joka jäi nukkumaan allekirjoittaneen jatkaessa iltaa uusien kavereiden kanssa uuteen lähiöpubiin.

 - niin, ja ne vastamelukuulokkeet. Voin körötellä vaikka teollisuusalueen läpi, jos asento on mukava ja äänimaiseman voi valita. Mukavalla asennolla viittaan ennen kaikkea hyvään ryhtiin, joka mahdollistaa myös maisemien ihailemisen ilman maastopyörän tai vaikkapa läppäri-koneen vaatimaa jatkuvaa kumartelua, joka estää verta kiertämästä aivoihin asti.


5. Probleema: sijainti on reilut kolme kilsaa syrjässä siitä unelmien kampus-elämästä jonka puolesta olen puhunut jo ainakin neljä vuotta. Ketä asuu viidensadan metrin, eli spontaanin käppäilymatkan säteellä, heillä on usein isoin merkitys sinun todelliseen elämään. Nyt yhtäkkiä en edes tunne ketään puolentoistakaan kilometrin säteeltä. Mikäli asuntosi on alle kilometrin päässä sieltä missä kaikki hauska, jännä ja merkityksellinen tapahtuu (ja yrittäjyydestä tuttu arvonluonti yleensäkin), voit edelleen käyttää kaikessa tässä asuntoasi tukikohtana pitkin päivää. Ei tarvitse aamulla varustautua yhtään mihinkään, koska tavallaan ei ole edes lähdössä mihinkään, mitä nyt pyörii naapurustossa /kaupunkikampuksella. Vapauttaa hurjasti kun ei tarvitse suunnitella, ja tilanteet saavat tulla vastaan mukavissa maisemissa. Kolmen kilometrin päähän pitää jo ihan erikseen lähteä.

Ratkaisu:
 - ensin ajattelin erityisen nopean pyörän hankkimista. Mutta tärkeintä taitaa olla niin mukava (eli pystyselkäinen) köröttelyasento, että ihan sama kuinka kauan "joutuu" nauttimaann maisemia vastamelukuulokkeiden äänimaisemassa (joka muuten päästää kyllä linnunlaulun lävitse, mutta poistaa vain juuri sen ahdistavan taustahuminan), siinä vaan nauttii ja latautuu seuraavaan vaiheeseen. Sellaista ei tarvitsekaan eliminoida tai edes tehostaa, mistä todella nauttii. Ihmisellä katoaa kiire, silloin kun on todella hyvä olla. Vielä nopeuden optimoimistakin tärkeämpää on optimoida hyvä olo.







Yleensä koneella istuminen on se tylsin ja turhin osa päivästä; todellista elämän hukkaamista. Toivottavasti näitä juttuja on aidosti hauska lukea. Ja toivottavasti opit näistä enemmän kuin koulutunnista jolla ehkä salaa luet blogiani. Ja ennen kaikkea toivon että löydät tästä aitouden ja rehellisyyden maailmasta enemmän merkitystä kuin korruptoituneen työnantajan palvelemisesta, jota ei oikeastaan edes haittaa että luet blogiani työajalla, koska hänenkään sielua ei todellisuudessa kiinnosta se teatteri.


1 comment:

  1. Jutun fabo-jatkot:

    https://facebook.com/olli.posti/activity/10152291850188500?

    ReplyDelete